Ilmaisia taide-elämyksiä

Espanjassa on laki, joka velvoittaa pankit tekemään sosiaalista ja kulttuurillista työtä. Niinpä pankit ovat perustaneet säätiöitä, jotka tarjoavat sosiaalisen työn, kuten apurahojen lisäksi ilmaisia kulttuurielämyksiä kansalaisille erityisten kulttuurikeskusten kautta. Madridissa näitä keskuksia on useita ja niiden näyttelyihin on yleisöllä vapaa pääsy. Jotain hyvääkin siis espanjalaiset pankit ovat tuottaneet, enkä ollenkaan panisi pahakseni, jos esim. Osuuspankki ja Nordea perustaisivat ilmaiset kulttuurikeskukset Helsinkiin, tai ne velvoitettaisiin siihen lain voimalla.

CaixaForum

Jumala luo Aatamin ja muita William Blaken teoksia on CaixaForumissa esillä  21.10. asti.

Tämän hetken mielenkiintoisimmat tärpit näissä keskuksissa ovat William Blaken näyttely CaixaForumissa (Paseo del Prado, 36) sekä Ernst Ludwig Kirchnerin näyttely Fundación Mapfressa (Sala Recoletos, Paseo de Recoletos, 23). Kolmas käymisen arvoinen keskus on CajaMadrid-pankin ylläpitämä La Casa Encendida (Ronda Valencia, 2). La Casa Encendidassa on parhaillaan käynnissä anime-aiheinen näyttely.

Sekä CaixaForumin että Fundación Mapfren näyttelyitä voin hyvin suositella kenelle tahansa. Blaken lyyristen runojen mielikuvitukselliset kuvitukset vangitsevat huomion ja saavat pitkänkin ajan vierähtämään näyttelytilassa. CaixaForumista löytyy lisäksi kauppa ja onpa siellä Blaken lisäksi esillä myös italialaisen taidegraafikon Giambattista Piranesin töitä syyskuun 9. päivään asti.

Luonnollisestikaan nämä keskukset eivät ole Reina Sofian tai Pradon kaltaisia taideturismimagneetteja, mutta mielenkiintoisia vaihtuvia näyttelyitä etsivälle ne ovat oivia kohteita. Säätiöiden nettisivuilta voi ennen kaupunkiin tuloa tsekata, onko niissä mielenkiintoisia näyttelyitä meneillään.

Kierroksellinen vanhaa Madridia

Vietän viimeisiä päiviä tällä erää Madridista. Paluu Suomeen odottaa torstaina, sitä ennen tarkoitus on nauttia Madridin tarjonnasta mahdollisimman paljon. Pyrkimykseni herätä ajoissa ei ottanut tulta alleen, mutta siitä huolimatta ehdin käveleskellä kaupungilla jalkani jauhelihaksi.

Kuningas Alfonso XII:n muistomerkki Retiron puistossa.

Retiron puisto oli ensimmäinen etappi. Parque del Buen Retiro, kuten koko nimi kuuluu, oli suosikkipaikkojani käydessäni Madridissa vaihto-opiskeluvuotenani läheisessä Alcalá de Henaresissa.

Kuningas Alfonso XII:n kunniaksi rakennetussa, antiikin tyylisessä rakennelmassa pidettiin sunnuntaisin rumpukonsertteja, joissa hengailin joskus. Tällä visiitillä ei Retiro ole muodostunut ihan yhtä vakiokohteeksi muuten kuin lenkkeilykohteena, enkä tiedä, järjestäänkö konsertteja vielä.

Retiron puisto on sopiva paikka rauhallisille iltakävelyille. Lenkkeilijöitä ja rullaluistelijoita on tosin aika paljon, samoin lapsiperheitä. Muistomerkin lisäksi kiinnostavia kohteita on Palacio de Cristal näyttelyiueen ja viereisine lampineen.

Retiron puistosta on hyvä jatkaa matkaansa useampaankiin suuntaan. Museoista lähettyvillä ovat muun muassa Prado että kuningattaren mukaan nimetty Reina Sofia. Toinen vaihtoehto on jatkaa Alcalá-katua pitkin edelleen Gran Víalle - reitti, jolla on paljon Madridin kuuluisimpia rakennuksia.

Metropolis-rakennus Alcalá-kadun ja Gran Vían kulmauksessa.

Koristeellisia postilaatikkoja Espanjan postin entisessä talossa, nykyisessä Cibeles-kulttuuripalatsissa.

Retiro-puistosta Cibeles-aukion kautta Alcalá-kadulle jatkettaessa on useita kulturelleja kohteita, joista ensimmäinen, Palacio de Cibeles -rakennuksessa (vanhalta nimeltään Palacio de comunicaciones) sijaitseva CentroCentro on Madridin kaupungin hallinnoima kulttuurikeskus. CentroCentrossa nähtiin tänä kesänä hieman suomalaisväriäkin Helsingin designpääkaupunkivuoteen liittyvän näyttelyn muodossa. Hieman edemmäs Alcalá-katua noustessa tulee vastaan Círculo Bellas Artes, josta löytyy hyvä kirjakauppa ja kattoterassi, joka on yksi Madridin parhaista näköalapaikoista.

San Miguelin kauppahallin julkisivua.

Kävelyinnostuksissani päätin jatkaa matkaa oopperatalon kautta San Miguelin kauppahalliin (Mercado de San Miguel), joka on näkemisen arvoinen paikka, missä voi nautiskella erilaisia tapaksia ja myös sushia on tarjolla. San Miguelin kauppahalli on siloiteltu ja siten monen mielestä vähemmän autenttinen kuin vaikkapa Barcelonan La Boquería, mutta sitäkin sopivampi turistisiin tarkoitusperiin.

San Miguelin kauppahallin lähistöllä on myös Madridin Habsburg-ajan keskusaukio Plaza Mayor, mutta sinne en tällä reissulla poikennut.

Tarjoiluja San Miguelin kauppahallissa.	Kauppahallin yleisilmettä.

Calle de Lavapiésilla syö edullisen intialaisen aterian.

San Miguelin kauppahallilta ei ole pitkä La Latinaan, jossa on paljon erilaisia baareja ja ravintoloita. Itse suuntasin kuitenkin Lavapiésiin, joka on etnisen värikäs kaupunginosa. Lavapiésin erikoisuuksiin kuuluvat mm. monet etniset ravintolat ja pikku baarit. Eräs tapa syödä edullisesti hyvin Madridissa onkin suunnata Calle de Lavapiésin intialaisiin ravintoloihin, jotka sijaitsevat Lavapiésin aukiolta (Plaza de Lavapiés) nousevan ylämäen varrella. Seitsemällä eurolla irtoaa täältä menyy alkupaloineen, pääruokineen, jälkiruokineen ja juomineen.

Lavapiésin lähistöltä palataankin helposti Reina Sofian museon tienoille, josta kivenheiton päässä aukeaa tämän kierroksen alkupiste, Retiro-puisto. Näin tuli suoritettua pitkä, mutta antoisa kierros Madridin historiallisen keskustan alueella.

Aurinkoa ja uimista

Helteellä itse kukin kaipaa hieman virkistystä. Keskellä Kastilian kuivaa ylätasankoa sijaitsevassa Madridissa ei tunnetusti ole merenrantaa, joten uiminen on suoritettava uima-allasolosuhteissa. Se ei toisaalta ole mikään ongelma, sillä kunnalliset maauimalat ovat ihan toimivia.

Toinen Lagon uimalan altaista. Kuva Emilie Johnsonin blogista.

Auringonottoa ja uimista voi harrastaa mm. Lagon uimalassa, joka sijaitsee Casa de Campon puistoalueella. Sinne pääsee metrolinjalla 10 samannimiselle asemalle (Lago). Uimalaan maksaa sisään reilut neljä euroa kertalipulla. 

 Lagolla on kaksi uima-allasta, kuvassa oleva alempi allas katsomoineen sekä ylempi allas, jonka viereltä löytyy mm. kahvila. Itse menimme ylemmälle altaalle, joka itse asiassa tunnetaan yhtenä Madridin homokulttuurin keskuksista, jonne homot tulevat esittelemään lihaksiaan. Itsellänihän pahemmin lihaksia ei ole ja muutenkaan en pelkää sukupuolivähemmistöjä, joten asia ei millään tavalla häirinnyt. Itse asiassa paikka vaikutti aivan tavalliselta uima-altaalta, vaikka viime vuoden Priden (Orgullo Gay) aikana homokulttuuri olikin kuulemma melko näkyvässä roolissa.

Vesi on paikassa melko viileää, eikä suihkuista tule lämmintä vettä. Pukuhuoneet ovat melko askeettiset, joten paikalle on parasta tulla ainakin yhden kaverin kanssa, joka voi vahtia tavaroita sillä aikaa kuin käy uimassa. Kaiken kaikkiaan paikka on kuitenkin mukava keidas suurkaupungissa ja uiminen virkistää pitkäksi ajaksi.

Uintireissun jälkeen menimme läheiseen Puerta del Ángelin kaupunginosaan, Caramuel-kadulla sijaitsevaan kebab-pitseriaan, josta saa erinomaisia pitsoja. Kyseisen kaupunginosan ruokatarjonta sisältää myös mukavan kasvisravintolan Triángulo de las Verdurasin, jota kannattaa käydä kokeilemassa, mikäli kulmilla seikkailee.

Hemingwayn jalanjäljissä ja hieman omissanikin

"Verta, hiekkaa ja sherryä" maalasi New York Times  Ernest Hemingwayn Madridista kertovan matkailujuttunsa.  Hemingway seikkaili edellisen vuosisadan alun Madridissa sekä itse että romaanihahmojensa välityksellä. Itsekin ajattelin tehdä aikamatkan vuosisadan alun  Madridiin - jos ei täysin Hemingwayn jalanjäljissä, niin ainakin sinne päin.

Verta ja hiekkaa tosin kierrokseeni ei kuulunut. Härkätaisteluareena Plaza de toros olisi kyllä varsin lähellä asuntoani, mutta Hemingwayn mieltymyksistä huolimatta en katsonut tarpeelliseksi käsitellä tuota vanhaa ja erikoista perinnettä.

Kierroksen ideana oli käydä niissä baareissa, joissa Hemingway tapasi omilla visiiteillään käydä. Eräs näistä baareista oli La Venancia Echegaray -kadulla (numero 7), jossa kirjailija kävi ollessaan Madridin kirjeenvaihtajana Espanjan sisällissodan aikaan. La Venancian asiakkaat olivat kovia tasavaltalaisia ja paikan työläishengestä johtuen siellä ei muun muassa annettu tai pyydetty tippiä - se ei kuulunut Espanjan tasavallan tasa-arvoiseen eetokseen. Baarin ovet olivat nyt kuitenkin visusti kiinni, joten seuraava määränpää oli Plaza de Santa Ana -aukiolla oleva Cervecería Alemana, joka nimestään huolimatta tarjoaa lähinnä espanjalaisia erikoisuuksia.

Cervecería Alemana, Hemingwayn ja härkätaistelijoiden suosima  baari Plaza de Santa Analla.

Cervecería Alemanassa join lasillisen Manzanillaa, eräänlaista sherryä, jota Madridin hyväosaiset 1920-luvulla joi. Seinillä oli Hemingwayn kuvia ja jotain tauluja. Henkilökunta oli espanjalaisille vanhan koulukunnan paikoille tyypilliseen tapaan arvokasta ja runsaslukuista. Sherryn kera tarjottiin oliiveita. Aikamme istuttuamme lähdimme kohti toisella puolella aukiota ollutta Villa Rosaa.

Koristeellinen 1920-luvun trendikuppila Villa Rosa.

Villa Rosa perustettiin 1911 ja se oli 1920-luvulla maan silloisen eliitin, kuten diktaattori Miguel Primo de Riveran suosikkipaikka. Villa Rosassa ei nyt tullut itse käytyä, mutta verkkosivujen mukaan siellä järjestetään flamenco-esityksiä.

Plaza de Santa Anan lähialueet muodostavat Huertas -nimisen kaupunginosan, joka Hemingwayn aikaan oli Madridin boheemielämän keskus. Alueella on edelleen paljon vanhoja ja persoonallisen oloisia baareja. Alue on tosin hiljalleen muuttunut enemmän valtavirtaturismin suuntaan ja varsinkin irkkupubeja on paljon. Enää eivät voisi diktaattorit kulkea rauhassa nauttimaan sherrylasillistaan rauhassa möliseviltä brittituristeilta.

Talon julkisivu jossain Huertasissa päin.

Vuonna 1860 perustettu Casa Labra. Kuva:  Käyttäjä Macalla/Wikimedia

Historiallinen baarikierros sai jatkoa Solin lähistöllä Tetuán-kadulla sijaitsevassa Casa Labrassa, joka perustettiin 1860. Parikymmentä vuotta myöhemmin, vuonna 1879 siellä perustettiin Espanjan sosialistinen työväenpuolue, PSOE, joka edustaa sosialidemokratian aatetta maassa. Casa Labrassa nautin toisen lasillisen sherryä ja kokeilin paikan croquetaseja, jotka olivat kohtuullisen maukkaita ja maksoivat 80 senttiä kappale.

Tämän jälkeen en enää kaivannut sherryä ja erkaannuin Hemingwayn jalanjäljistä seuratakseni lähinnä omiani kohti keskustan eteläpuolella sijaitsevaa Puerta del Ángelin kaupunginosaa. Tämä entinen asuinpaikkani sijaitsee Manzanares-joen rannalla - jokivarsi on pari vuotta sitten kunnostettu vehreäksi puistoalueeksi. Joelta ylöspäin noustessa tullaan värikkääseen vanhaan työläiskaupunginosaan, jossa kävimme syömässä vanhassa suosikkipaikassani, Triángulo de las Verduras -kasvisravintolassa.

Manzanares-joen vartta puistoalueineen.

Triángulo de las Verdurasin sisustusta.

"Kasvisten kolmion" (huomaa sanaleikki verduras-Bermuda) soijarouheesta tehdyt hampurilaiset ovat erinomaisia tuoreine pinaatti- ym. täytteineen, eikä hintakaan, 3,9 euroa ole paha. Paikka toimii myös eräänlaisena kulmakuppilana, josta saa kaikkea cañoista eli oluista gin toniceihin. Hampurilaisten jälkeen oli hyvä suunnata kohti Malasañan yötä ja myöhemmin, kymmeniä euroja köyhempänä, takaisin kotiin.