Sain tänä sunnuntaina idean lähteä katsastamaan paikkoja, joista avautuu näköaloja Madridiin. Wikipediasta sain idean lähteä Madridin esikaupunkien Getafen ja Leganésin rajalla sijaitsevalle Cerro de Buena Vistan mäelle, jolta avautuvat hyvät näköalat paitsi Madridiin, myös Madridin länsi- ja pohjoispuolella kohoavaan vuoristoon.
Onneksi käytössä oli auto, jolla pääsimme perille Leganésin perukoille ja kävelimme mäen päälle. Sieltä avautui tosiaan näköala Madridiin, joskin saastesumut hieman häiritsivät näkyvyyttä.
Madrid nähtynä Cerro de Buena Vistasta
Leganésin peltojen halki könyttyämme saimme ajatukseksi jatkaa toiselle näköalapaikalle, Parque Pío Felipeen, joka tunnetaan myös nimellä Parque de las siete tetas, seitsemän tissin puisto. Puiston pyöreämuotoiset mäet tuovat näet paikallisten mieliin naisten rinnat. Tältä Vallecasin kaupunginosassa kohoavalta muodostelmalta hahmottuu hyvin kaupungin siluetti.
Näköala Parque Pio Felipeltä. Vasemmalla Torre de España -tv-torni, taustalla Cuatro Torresin 2000-luvulla valmistuneita pilvenpiirtäjiä. Vielä taustemmalla Guadarraman vuorten siluetti.
Madridin kaupunkikuva kertoo osaltaan Espanjan historiasta. Vallecasin tissikukkuloilta näkee pilvenpiirtäjien lisäksi paljon 1960- ja 1970 -luvuilla rakennettua lähiöarkkitehtuuria - se hallitsee varsinkin Vallecasin kaltaisia kaupunginosia, jotka kasvoivat muuttoliikkeen tuodessa Madridiin uusia asukkaita tyhjenevältä maaseudulta, etenkin Andalusiasta ja Extremadurasta. Madridin ympäristön satelliittikaupungeissa, kuten Leganésissa, näkee puolestaan 2000-luvun kiinteistöbuumin aikaisia tuotoksia - massatuotettuja asuintaloja, joita on nyt vaikea saada kaupaksi.
Sunnuntai tavataan Madridissa usein viettää La Latinan kaupunginosan terasseilla ja tapas-baareissa. Aurinkoisina päivinä terassit notkuvat väkeä ja päivän voi aloittaa käymällä esimerkiksi Rastron katukirpputorilla, joka levittäytyy La Latinan metroaseman välittömässä läheisyydessä. Aurinkoisia terasseja löytyy ainakin Carrera de San Franciscon varrelta ja pieniä tunnelmallisia baareja mm. Cava Altan ja Cava Bajan kaduilta. La Latina soveltuu myös yöelämään.
Sunnuntain ihmisvilinää La Latinassa.
Näkymä kohti San Francisco el Granden basilikaa.
Lämpimällä ilmalla on mukava viettää aikaa kattoterassilla, jollainen löytyy ainakin El Viajero -nimisestä baarista. Terassilta on hyvät näkymät alas kohti San Francisco el Granden basilikaa. Ongelmana on ihmispaljous ja paikan saaminen, joten paikalle kannattaa tulla ajoissa. Hinnat eivät kattoterassilla ole halvimmasta päästä, mutta toisaalta suomalaisen mittapuun mukaan nekin ovat vähintäänkin kohtuullisia.
Vaihtoehtoista käyttöä kaupunkitilalle luodaan El Campo de Cebadalla, joka on vuonna 2010 puretun urheiluhallin jäljiltä tyhjäksi jääneeseen tilaan perustettu sosiaalikeskus, jota pyörittävät alueen asukkaat. El Campo de Cebadalla järjestetään erilaisia tapahtumia, kuten työpajoja, tanssia, vaihtotoreja ja elokuvanäytöksiä. En ole sosiaalikeskuksessa käynyt, mutta kiinnostavan tapahtuman osuessa kohdalle El Campo de Cebada lienee varsin mukava tutustumiskohde. Paikka löytyy La Latinan metroaseman kupeesta.
Vaihtoehtoista kaupunkitilan käyttöä La Latinassa.
Sosiaalikeskuksessa voi mm. järjestää laulutilaisuuksia.
La Latina on myös Madridin vanhimpiin kuuluva alue. Se sijaitsee samalla paikalla kuin arabiajan muurien ympäröimä kaupunki, Medina Mayrit. Tämä vanhin osa Madridia kuului siihen alueeseen, jolle itävaltalaisperäisen Habsburg-suvun kuninkaat ryhtyivät rakentamaan 1500-luvulla uutta pääkaupunkia. Tästä juontuu nimitys Madrid de los Austrias, itävaltalaisten Madrid. La Latinan arkkitehtuuri on omaperäistä ja kadut sokkeloisia.
Lauantaina järjestettiin Espanjassa mielenosoituksia ympäri maata vuosi sitten syntyneen 15-m-liikkeen hengessä. 15-m-liike, eli toukokuun 15. päivän liike syntyii melko spontaaniksi protestiksi työttömyyttä, julkisen talouden leikkauksia ja korruptiota vastaan. Liikkeen kannattajat, indignados eli suuttuneet, ovat menettäneet uskonsa demokratian toimivuuteen Espanjassa ja julistavat, että päättäjät eivät edusta heitä, no nos representan.
Toukokuun 12. päivän protesteista piti tulla maailmanlaajuisia.
Mielenosoittajat vaativat ongelmiin joutuneen Bankia-pankin kansallistamista.
Itse osallistuin kulkueeseen, joka lähti Atochan rautatieaseman luota ylös kohti Puerta del Solin aukiota, jolle indignadot vuosi sitten leiriytyivät. Osallistujia oli jo tässä kulkueessa tuhansia, ehkä kymmeniäkin tuhansia. Solille suuntasi kulkueita myös muista lähtöpisteistä. Niinpä Puerta del Solilla olikin tungosta ja suuttuneiksi yllättävän iloista meininkiä.
Ihmispaljoutta Solilla eilen illalla.
Eilisen jälkeen liikehdintä on jatkunut ja tälläkin hetkellä Solilla on indignadojen kokoontuminen. Viime vuonna protestoijat olivat leiriintyneitä Solilla aina kesään saakka ja itsekin kävin tutustumassa pahvista rakennettuun pienoiskaupunkiin, johon oli perustettu mm. kirjasto ja erilaisia ryhmätyötiloja. Viranomaiset ovat tällä kertaa kieltäneet leiriintymisen.
Sosiaalinen levottomuus ei ole Espanjasta hävinnyt minnekään, vaikka protestit eivät enää nousekaan otsikoihin maan ulkopuolella. Maan talous on huonossa kunnossa ja siitä syytetään poliittista ja taloudellista eliittiä, joka on tehnyt huonoja ratkaisuja. Niinpä poliittiset johtajat, kuten pääministeri Mariano Rajoy ja Madridin pormestari Esperanza Aguirre saavat osakseen pilkkahuutoja ja vastalauseita. Molemmat suuret puolueet, oikeiston PP ja sosiaalidemokraattien PSOE ovat indignadojen inhoamia.
On mielenkiintoista, mihin suuntaan liikehdintä etenee. Liikehdinnän sisältö on muuttunut varsin vasemmistolaiseksi - marssijat vastustavat yksityistämisiä ja leikkauksia ja vaativat julkisia palveluita ja pankkien kansallistamista. Moni kantaa Espanjan tasavallan lippua, joka on varsin vasemmistolainen symboli. Oikeistolaisesti ajattelevia ei marsseilla välttämättä paljoa nähdä, vaikka osa heistäkin jakaa 15-m:n tärkeimmät tavoitteet.
Toisaalta oikeistolainen media, kuten tv-kanava Intereconomía, mustamaalaa surutta 15-m-liikettä syyttäen sitä lähes terroristiseksi. Liikehdintä ei ehkä olekaan enää niin uudenlainen ilmiö, vaan asettuu samaan jatkumoon ammattiliittojen maaliskuussa järjestämän yleislakon kanssa. Kaksi Espanjaa jatkaa ikuista kädenvääntöään. Toisella puolen on anarkistinen, demokraattinen ja moderni Espanja, toisella katolilainen, konservatiivinen ja hierarkkinen.
Olin eilen Sofá Underground -nimisessä tapahtumassa Malasañassa. Sofá Underground on poikkitaiteellinen tapahtuma, joka järjestettiin tällä kertaa osana kyseisen kaupunginosan asukkaiden järjestämää, edellisessä blogitekstissäni mainitsemaani toukokuun 2. päivää juhlistavaa viikkoa.
Juhlaviikko, jonka tunnuslause on Haciendo barrio (kankea suomennos "Tehdään kaupunginosa"), on kokoelma aktiivisten asukkaiden järjestämiä tapahtumia katukoristurnauksesta munakkaanpaistokilpailuun, kortinpeluuseen, lasten piirustuspajaan ja paljoon muuhun.
Musiikkiesitykset, valokuvanäytökset ja lausunta tapahtuivat olohuoneen nurkassa.
Sofá Undergroundin ajatus on, että asiasta kiinnostuneet voivat järjestää kotonaan kulttuuritapahtuman, jota seuraamaan kutsutaan sen verran väkeä, mitä asuntoon mahtuu. Apua esimerkiksi esiintyjien etsimiseen saa Sofá Underground-verkostossa toimivilta ihmisiltä.
Meininki tapahtumassa oli varsin välitön ja miellyttävällä tavalla kotikutoinen. Tarjoilu pelasi pitkälti nyyttäriperiaatteella, joskin joku oli leiponut erinomaisia keksejä tarjottaviksi.
Ensimmäisen esiintyjän, rumbero-pop-yhtye Tu otra bonitan esityksen missasin, mutta seuraavaa settiä, akustista bossa nova -henkistä Mirémonosia ehdin kuuntelemaan. Bossa nova oli juuri sopivan villasukkamaisen pehmeää musiikkia olohuonetapahtumaan ja flunssasta toipuvalle bloggaajalle. Lopuksi kuunneltiin vielä Bravo Fisherin sympaattista elektropoppia.
Musiikin jälkeen katseltiin inspiroivia valokuvaesityksiä. Eduardo Rivasin Kuuba-aiheiset kuvat ja Norka Osorion ideovisuaalinen runous vangitsivat mielenkiinnon. Valokuvaosion jälkeen kuultiin vielä runonlausuntaa, mutta itselläni alkoi siinä vaiheessa jo kulttuurimaha täyttyä.
Sofá Underground siinä missä muukin juhlaviikon toiminta osoittaa kiinnostavaa kansalaisaktiivisuutta. Ihmiset haluavat tehdä yhdessä asioita luodakseen näin uutta yhteisyyttä. Malasaña boheemina luovan luokan tyyssijana antaa oivan lähtökohdan tällaiselle, mutta on vastaavaa muuallakin. Joka tapauksessa näin syntyy hyvää ja pirteää kulttuuria halvalla.
Tässä Made in Gibraltarin esiintyminen Sofá Undergroundissa helmikuussa
Tänään on Madridin itsehallintoalueen päivä, Día de la Comunidad de Madrid. Itsehallintoalueen päivänä juhlistetaan toukokuun 2. päivänä vuonna 1808 tapahtunutta Madridin kansannousua. Madridilaiset nousivat tuolloin kapinaan kaupunkia miehittäneitä Napoleonin joukkoja vastaan. Ranskalaiset kukistivat kansannousun verisesti. Ranskalaiset vetäytyivät Espanjasta lopullisesti vasta Napoleonin kukistuttua.
Francisco Goyan maalaus Toukokuun kolmas kuvaa espanjalaiskapinallisten teloituksia kansannousun jälkeen.
Toukokuun toinen päivä muodostaa sopivan putken lomapäiviä yhdessä vapunpäivän kanssa. Mikäli lomat saa yhdistettyä viikonloppuun, on mahdollista viettää muutamankin päivän vapaa. Näitä vapaita kutsutaan espanjaksi nimellä "puente", eli silta. Toukokuun alun puente on yksi tärkeimmistä ja sen näkee esimerkiksi matkailumainosten yleistymisenä edellisinä viikkoina.
Itse valitettavasti sain flunssan ennen vappua ja puente menikin loppuosiltaan hieman pieleen. Espanjan vasemmisto käytti vapun hyväkseen mobilisoidakseen ihmiset vastustamaan oikeistohallituksen politiikkaa. Viime toukokuussa alkunsa saanut 15-m -liike lanseerasi prekaarityöläisten järjestön, Oficina Precarian , joka antaa mm. lakiapua ja jonka kautta voi ilmiantaa työntekijöitä hyväksikäyttäviä työnantajia. Sosiaalinen jännite kasvaa laman ja yli 50 prosentin nuorisotyöttömyyden oloissa. Kalliita maisteriohjelmia puurtanut sukupolvi ei mielellään taivu huonoehtoiseen työhön tai työttömyyteen.
Cibelesin aukio odottaa Real Madridin mestaruusjuhlia
Espanjan jalkapalloliigan mestaruus on tänään katkolla Real Madridille ottelussa Bilbaon Athleticia vastaan. Athleticin kotistadion San Mamés on fanaattisine baskifaneineen madridilaisille vaikea vierailukohde. Athletic on lisäksi tänä vuonna vahva joukkue, joka on yltänyt aina Eurooppa-liigan finaaliin. Madridilaiset kuitenkin janoavat voittoa Barçan voitettua kolme mestaruutta putkeen. Luultavasti siis huomenna klo 19 fanit ja joukkue kokoontuvat mestaruusjuhliin Cibelesin aukiolle neljän vuoden tauon jälkeen. Ottelu alkaa klo 22 Espanjan aikaa.
