Aurinkoa ja uimista

Helteellä itse kukin kaipaa hieman virkistystä. Keskellä Kastilian kuivaa ylätasankoa sijaitsevassa Madridissa ei tunnetusti ole merenrantaa, joten uiminen on suoritettava uima-allasolosuhteissa. Se ei toisaalta ole mikään ongelma, sillä kunnalliset maauimalat ovat ihan toimivia.

Toinen Lagon uimalan altaista. Kuva Emilie Johnsonin blogista.

Auringonottoa ja uimista voi harrastaa mm. Lagon uimalassa, joka sijaitsee Casa de Campon puistoalueella. Sinne pääsee metrolinjalla 10 samannimiselle asemalle (Lago). Uimalaan maksaa sisään reilut neljä euroa kertalipulla. 

 Lagolla on kaksi uima-allasta, kuvassa oleva alempi allas katsomoineen sekä ylempi allas, jonka viereltä löytyy mm. kahvila. Itse menimme ylemmälle altaalle, joka itse asiassa tunnetaan yhtenä Madridin homokulttuurin keskuksista, jonne homot tulevat esittelemään lihaksiaan. Itsellänihän pahemmin lihaksia ei ole ja muutenkaan en pelkää sukupuolivähemmistöjä, joten asia ei millään tavalla häirinnyt. Itse asiassa paikka vaikutti aivan tavalliselta uima-altaalta, vaikka viime vuoden Priden (Orgullo Gay) aikana homokulttuuri olikin kuulemma melko näkyvässä roolissa.

Vesi on paikassa melko viileää, eikä suihkuista tule lämmintä vettä. Pukuhuoneet ovat melko askeettiset, joten paikalle on parasta tulla ainakin yhden kaverin kanssa, joka voi vahtia tavaroita sillä aikaa kuin käy uimassa. Kaiken kaikkiaan paikka on kuitenkin mukava keidas suurkaupungissa ja uiminen virkistää pitkäksi ajaksi.

Uintireissun jälkeen menimme läheiseen Puerta del Ángelin kaupunginosaan, Caramuel-kadulla sijaitsevaan kebab-pitseriaan, josta saa erinomaisia pitsoja. Kyseisen kaupunginosan ruokatarjonta sisältää myös mukavan kasvisravintolan Triángulo de las Verdurasin, jota kannattaa käydä kokeilemassa, mikäli kulmilla seikkailee.

Hemingwayn jalanjäljissä ja hieman omissanikin

"Verta, hiekkaa ja sherryä" maalasi New York Times  Ernest Hemingwayn Madridista kertovan matkailujuttunsa.  Hemingway seikkaili edellisen vuosisadan alun Madridissa sekä itse että romaanihahmojensa välityksellä. Itsekin ajattelin tehdä aikamatkan vuosisadan alun  Madridiin - jos ei täysin Hemingwayn jalanjäljissä, niin ainakin sinne päin.

Verta ja hiekkaa tosin kierrokseeni ei kuulunut. Härkätaisteluareena Plaza de toros olisi kyllä varsin lähellä asuntoani, mutta Hemingwayn mieltymyksistä huolimatta en katsonut tarpeelliseksi käsitellä tuota vanhaa ja erikoista perinnettä.

Kierroksen ideana oli käydä niissä baareissa, joissa Hemingway tapasi omilla visiiteillään käydä. Eräs näistä baareista oli La Venancia Echegaray -kadulla (numero 7), jossa kirjailija kävi ollessaan Madridin kirjeenvaihtajana Espanjan sisällissodan aikaan. La Venancian asiakkaat olivat kovia tasavaltalaisia ja paikan työläishengestä johtuen siellä ei muun muassa annettu tai pyydetty tippiä - se ei kuulunut Espanjan tasavallan tasa-arvoiseen eetokseen. Baarin ovet olivat nyt kuitenkin visusti kiinni, joten seuraava määränpää oli Plaza de Santa Ana -aukiolla oleva Cervecería Alemana, joka nimestään huolimatta tarjoaa lähinnä espanjalaisia erikoisuuksia.

Cervecería Alemana, Hemingwayn ja härkätaistelijoiden suosima  baari Plaza de Santa Analla.

Cervecería Alemanassa join lasillisen Manzanillaa, eräänlaista sherryä, jota Madridin hyväosaiset 1920-luvulla joi. Seinillä oli Hemingwayn kuvia ja jotain tauluja. Henkilökunta oli espanjalaisille vanhan koulukunnan paikoille tyypilliseen tapaan arvokasta ja runsaslukuista. Sherryn kera tarjottiin oliiveita. Aikamme istuttuamme lähdimme kohti toisella puolella aukiota ollutta Villa Rosaa.

Koristeellinen 1920-luvun trendikuppila Villa Rosa.

Villa Rosa perustettiin 1911 ja se oli 1920-luvulla maan silloisen eliitin, kuten diktaattori Miguel Primo de Riveran suosikkipaikka. Villa Rosassa ei nyt tullut itse käytyä, mutta verkkosivujen mukaan siellä järjestetään flamenco-esityksiä.

Plaza de Santa Anan lähialueet muodostavat Huertas -nimisen kaupunginosan, joka Hemingwayn aikaan oli Madridin boheemielämän keskus. Alueella on edelleen paljon vanhoja ja persoonallisen oloisia baareja. Alue on tosin hiljalleen muuttunut enemmän valtavirtaturismin suuntaan ja varsinkin irkkupubeja on paljon. Enää eivät voisi diktaattorit kulkea rauhassa nauttimaan sherrylasillistaan rauhassa möliseviltä brittituristeilta.

Talon julkisivu jossain Huertasissa päin.

Vuonna 1860 perustettu Casa Labra. Kuva:  Käyttäjä Macalla/Wikimedia

Historiallinen baarikierros sai jatkoa Solin lähistöllä Tetuán-kadulla sijaitsevassa Casa Labrassa, joka perustettiin 1860. Parikymmentä vuotta myöhemmin, vuonna 1879 siellä perustettiin Espanjan sosialistinen työväenpuolue, PSOE, joka edustaa sosialidemokratian aatetta maassa. Casa Labrassa nautin toisen lasillisen sherryä ja kokeilin paikan croquetaseja, jotka olivat kohtuullisen maukkaita ja maksoivat 80 senttiä kappale.

Tämän jälkeen en enää kaivannut sherryä ja erkaannuin Hemingwayn jalanjäljistä seuratakseni lähinnä omiani kohti keskustan eteläpuolella sijaitsevaa Puerta del Ángelin kaupunginosaa. Tämä entinen asuinpaikkani sijaitsee Manzanares-joen rannalla - jokivarsi on pari vuotta sitten kunnostettu vehreäksi puistoalueeksi. Joelta ylöspäin noustessa tullaan värikkääseen vanhaan työläiskaupunginosaan, jossa kävimme syömässä vanhassa suosikkipaikassani, Triángulo de las Verduras -kasvisravintolassa.

Manzanares-joen vartta puistoalueineen.

Triángulo de las Verdurasin sisustusta.

"Kasvisten kolmion" (huomaa sanaleikki verduras-Bermuda) soijarouheesta tehdyt hampurilaiset ovat erinomaisia tuoreine pinaatti- ym. täytteineen, eikä hintakaan, 3,9 euroa ole paha. Paikka toimii myös eräänlaisena kulmakuppilana, josta saa kaikkea cañoista eli oluista gin toniceihin. Hampurilaisten jälkeen oli hyvä suunnata kohti Malasañan yötä ja myöhemmin, kymmeniä euroja köyhempänä, takaisin kotiin. 

Euroopan mestarit

Saavuin juuri Cibelesin aukiolta, jonne Espanjan jalkapallomaajoukkue saapui mukanaan eilen illalla Kiovassa saavutettu Euroopan mestaruuspokaali. EM-pysti matkasi Espanjaan jo toista kertaa peräkkäin ja välissä Espanja voitti maailmanmestaruuden, joten turhaan Espanjassa ei hehkuteta maailmanhistorian parasta joukkuetta. Ainakin tuloksellisesti Espanja sellainen on.

Cibeles-aukio täyttyi jo hyvissä ajoin enen joukkueen saapumista.

Mielenkiintoista sinänsä, että Espanjassa ei etukäteen pidetty voittoa mitenkään varmana. Itse asiassa moni espanjalainen veikkasi Saksan nousevan vihdoin voittoon päästyään pari kertaa lähelle lahjakkaine pelaajineen. Näinollen Espanja sai pelata hieman vähemmillä paineilla ja toisaalta, onhan jalkapallossa aina helpompaa hävitä kuin voittaa.

Varmasti espanjalaiset toisaalta tiesivät pystyvänsä voittamaan mestaruuden. Moni ulkopuolinen ei sen sijaan olisi odottanut tällaista ilotulitusta finaalissa. La roja pisti kuin pistikin uuden vaihteen silmään ja murskasi Italian 4-0. Espanja jää historiankirjoihin toistaiseksi ainoana joukkueena, joka on voittanut kolmet arvokisat peräkkäin. 

Joukkue saapuu bussilla Cibelesille.

Torilla tavattiin siis jo kolmannen kerran neljän vuoden sisällä. Mietin hieman, vähentävätkö toistuvat mestaruusjuhlat fanien fanaattisuutta. Kolmas kerta ei varmaankaan tunnu samalta kuin ensimmäinen, vaikka espanjalaisfaneille jäikin paljon hampaankoloon jatkuvasta alisuorittamisesta ja epäonnesta ennen vuoden 2008 mestaruutta.

Hieman parempilaatuinen video	Sain zoomattua juuri ja juuri yleisömeren reunalta.